Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

[100:1]

Kautta korskuvien sotaratsujen,

[100:2]

joiden kavioniskuista säkenöi tulta,

[100:3]

jotka riuhtoutuvat hyökkäykseen aamulla,

[100:4]

nostattavat tomupilven ilmaan

[100:5]

ja syöksyvät sotalaumojen joukkoon,

[100:6]

totisesti, ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan,

[100:7]

hänen on itsensä myönnettävä se.

[100:8]

Miten ahnaasti hän himoitseekaan maallista tavaraa!

[100:9]

Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herätetään,

[100:10]

jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mikä oli poven kätkössä.

[100:11]

Sinä päivänä heidän Herransa totisesti tuomitsee heidät tietonsa mukaan.