Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

[84:1]

Kun taivas ratkeaa

[84:2]

kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,

[84:3]

kun maan ääret tasoittuvat

[84:4]

ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,

[84:5]

kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,

[84:6]

silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltava Herraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hänet.

[84:7]

Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen,

[84:8]

hänen tilintekonsa on oleva helppo,

[84:9]

ja hän palaa omiensa luo iloiten;

[84:10]

mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapäin,

[84:11]

hän pyytää itselleen kuolemaa,

[84:12]

mutta hän on astuva helvetin tuleen.

[84:13]

Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa,

[84:14]

hän totisesti uskoi, ettei koskaan enää palaisi (haudasta).

[84:15]

Mutta hän olikin alati Herransa näköpiirissä.

[84:16]

Vannon iltaruskon nimessä,

[84:17]

yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu,

[84:18]

ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa:

[84:19]

»Teidän on totisesti siirryttävä olotilasta toiseen.»

[84:20]

Mutta miksi he eivät usko?

[84:21]

Eivätkä kumarra, kun Koraania luetaan heille.

[84:22]

Niin, epäuskoiset pitävät totuutta valheena,

[84:23]

mutta Jumala tuntee parhaiten heidän sydäntensä kätköt.

[84:24]

Julista siis heille sanomaa tuskallisesta kurituksesta!

[84:25]

Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä; heitä odottaa ehtymätön palkka.