Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

[92:1]

Kautta verhoonsa vetäytyvän yön,

[92:2]

kautta kirkastuvan päivän,

[92:3]

kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi:

[92:4]

totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia.

[92:5]

Joka on antelias ja karttaa pahaa

[92:6]

sekä rakastaa hyvää,

[92:7]

häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän,

[92:8]

mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä,

[92:9]

eikä hyveestä välitä,

[92:10]

hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan,

[92:11]

eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan.

[92:12]

Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle,

[92:13]

Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys,

[92:14]

sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta,

[92:15]

johon joutuvat vain pahat,

[92:16]

jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä.

[92:17]

Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä,

[92:18]

hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen,

[92:19]

eikä tee hyvää palkkion toivossa,

[92:20]

vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota.

[92:21]

Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa.