Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

[99:1]

Kun maa järkkyy omasta järinästään,

[99:2]

kun se purkaa esiin kuormansa

[99:3]

ja kun ihminen kysyy: »Mikä sitä vaivaa?»

[99:4]

sinä päivänä on se sanova sanomansa,

[99:5]

kun Herrasi on antanut siihen käskyn;

[99:6]

sinä päivänä astuvat (kuolleet) ihmiset esiin erilaisissa ryhmissä näkemään tekojaan.

[99:7]

Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä,

[99:8]

ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita.