Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

[37:1]

Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,

[37:2]

sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät

[37:3]

ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,

[37:4]

totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,

[37:5]

taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.

[37:6]

Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,

[37:7]

ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.

[37:8]

He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,

[37:9]

vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,

[37:10]

ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.

[37:11]

Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.

[37:12]

Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua

[37:13]

ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,

[37:14]

nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan

[37:15]

sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.

[37:16]

Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,

[37:17]

vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»

[37:18]

Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte

[37:19]

ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.

[37:20]

Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »

[37:21]

Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.

[37:22]

Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat

[37:23]

Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,

[37:24]

mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:

[37:25]

»Miksi ette nyt auta toisianne?»

[37:26]

Kyllä he sinä päivänä alistuvat

[37:27]

ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan

[37:28]

ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»

[37:29]

Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,

[37:30]

eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.

[37:31]

Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,

[37:32]

sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»

[37:33]

Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.

[37:34]

Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.

[37:35]

Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»

[37:36]

Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»

[37:37]

Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»

[37:38]

Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,

[37:39]

eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.

[37:40]

Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.

[37:41]

Heille annetaan luvattu osansa,

[37:42]

he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,

[37:43]

autuuden tarhoissa

[37:44]

he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,

[37:45]

ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,

[37:46]

kirkasta, ihanaa nautittavaksi.

[37:47]

Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.

[37:48]

Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet

[37:49]

kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.

[37:50]

He tekevät toisilleen kysymyksiä.

[37:51]

Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,

[37:52]

joka minulta kyseli: ‘Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?

[37:53]

Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?’»

[37:54]

Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»

[37:55]

Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.

[37:56]

Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,

[37:57]

sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.

[37:58]

Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla

[37:59]

kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?

[37:60]

Totisesti tämä on ylin autuus.

[37:61]

Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.

[37:62]

Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»

[37:63]

Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,

[37:64]

puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,

[37:65]

ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.

[37:66]

Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,

[37:67]

ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä

[37:68]

ja sitten palata taas helvettiin.

[37:69]

Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan

[37:70]

ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.

[37:71]

Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,

[37:72]

ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.

[37:73]

Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla

[37:74]

paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.

[37:75]

Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.

[37:76]

Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä

[37:77]

tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.

[37:78]

Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,

[37:79]

rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.

[37:80]

Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.

[37:81]

Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.

[37:82]

Muut me hukutimme veteen.

[37:83]

Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.

[37:84]

Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin

[37:85]

ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?

[37:86]

Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?

[37:87]

Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»

[37:88]

Sitten hän katsoi tähtiin

[37:89]

ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»

[37:90]

Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.

[37:91]

Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?

[37:92]

Miksi ette puhu?»

[37:93]

Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.

[37:94]

Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä

[37:95]

ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?

[37:96]

Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»

[37:97]

Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»

[37:98]

Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.

[37:99]

Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.

[37:100]

Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»

[37:101]

Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.

[37:102]

Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»

[37:103]

Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,

[37:104]

kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!

[37:105]

Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»

[37:106]

Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.

[37:107]

Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.

[37:108]

Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:

[37:109]

»Rauha olkoon Aabrahamille!»

[37:110]

Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.

[37:111]

Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.

[37:112]

Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.

[37:113]

Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.

[37:114]

Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin

[37:115]

ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta

[37:116]

ja autoimme heitä pääsemään voitolle

[37:117]

sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.

[37:118]

Myös johdatimme heidät oikealle tielle

[37:119]

ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:

[37:120]

»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»

[37:121]

Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.

[37:122]

Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.

[37:123]

Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.

[37:124]

Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?

[37:125]

Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,

[37:126]

Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.

[37:127]

Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,

[37:128]

ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.

[37:129]

Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:

[37:130]

»Rauha olkoon Eliaalle!»

[37:131]

Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.

[37:132]

Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.

[37:133]

Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.

[37:134]

Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki

[37:135]

paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,

[37:136]

tuhosimme Me toiset.

[37:137]

Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin

[37:138]

tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?

[37:139]

Joona myös oli totisesti sananjulistaja.

[37:140]

Kun hän pakeni lastattuun laivaan,

[37:141]

sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.

[37:142]

Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.

[37:143]

Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,

[37:144]

hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.

[37:145]

Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.

[37:146]

Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen

[37:147]

sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,

[37:148]

ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.

[37:149]

Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,

[37:150]

tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?

[37:151]

Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,

[37:152]

että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!

[37:153]

Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?

[37:154]

Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?

[37:155]

Ettekö ota totuutta huomioon?

[37:156]

Vai onko teillä selvä todistus?

[37:157]

Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.

[37:158]

Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.

[37:159]

Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,

[37:160]

eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.

[37:161]

Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,

[37:162]

ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,

[37:163]

paitsi helvettiin menossa olevia.

[37:164]

Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,

[37:165]

olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,

[37:166]

ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.

[37:167]

Totisesti heillä oli tapana sanoa:

[37:168]

»Jospa olisitte meitä varoittaneet,

[37:169]

meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»

[37:170]

Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.

[37:171]

Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,

[37:172]

heitä totisesti tulemme auttamaan,

[37:173]

ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.

[37:174]

Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.

[37:175]

Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.

[37:176]

Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme

[37:177]

Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.

[37:178]

Käänny siis pois heistä ajaksi.

[37:179]

Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.

[37:180]

Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.

[37:181]

Ja rauha olkoon sananjulistajille.

[37:182]

Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.